Synnyin marraskuun 30. päivänä vuonna 1960 kemijärveläisen poromiehen Heino Kaisanlahden ja hänen vaimonsa, asuntolanhoitaja Else o.s. Huttusen ainoana lapsena. Varhaislapsuuteni vietin kauniiden järvimaisemien keskellä Hyypiön kylän koululla, jonka asuntolanhoitajana äitini työskenteli. Isäni on kotoisin Rovalan maatilalta Rovaniemen-tien varrelta ja vanhempani olivat kohdanneet ensi kerran, kun äitini haki Rovalasta maitoa asuntolan oppilaille. Ollessani lapsi Rovalassa eli myös isäni äiti, Rovalan emäntä Hilda Josefiina Kaisanlahti, joka oli kotoisin Kemijärven Javarukselta. Isäni kautta polveudun monista vanhoista kemijärveläisistä raivaajasuvuista. Olin neljävuotias, kun muutimme Luusuan kylälle äitini saatua työpaikan Luusuan koulun asuntolasta. Kylällä oli paljon asukkaita ja monenlaista vireää toimintaa. Asuntolan vieressä oli luistinrata ja talvella vapaa-aikaa kului siellä sekä koulun kirjastossa, miltä ajalta lukemisharrastukseni onkin peräisin. Luusuassa asui tuolloin paljon lapsiperheitä ja asuntolassa tietysti muutenkin oli paljon lapsia, niin kavereita riitti. Asuin Luusuassa kaikkiaan 11 vuoden ajan.


Yllä olevassa kuvassa olen lapsena äitini isän Akseli Huttusen seurassa. Akseli-ukki oli värikäs persoona, hyvä sanankäyttäjä ja räiskyvä humoristi. Hän työskenteli mm. koneasiamiehenä ja työnjohtajana, ja hänet tunnettiin myös huutokauppojen pitäjänä. Hän eli elämänsä taloudellisesti vaatimattomissa oloissa, itse hän totesikin aina olleensa "aineellisesti köyhä, mutta ei henkisesti köyhä". Akseli-ukkini oli  kolmen sodan veteraani, jatkosodassa hän haavoittui jääden sotainvalidiksi loppuelämäkseen. Akseli oli ollut mukana myös jo vapaussodassa. Hän oli 17-vuotiaana vuonna 1917 liittynyt kavereittensa mukana Rovaniemen Sos.dem. työväenyhdistykseen. Nähtyään punakaartin todellisen luonteen hän repi jäsenkirjansa paikallisen yhdistyksen johtajan edessä ja vannoi: "Niin kauan kuin minä elän ja minusta sukua lähtee, ei yksikään tähän kaartiin kuulu!" Keväällä 1918 Akseli toimi valkoisten riveissä osallistuen mm. Lapin jääkäreiden Petsamon-retkeen. Kemijärvellä häntä pyydettiin usein ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin, mutta hän kieltäytyi aina todeten saaneensa tarpeekseen politiikasta vuonna 1918. Eduskuntavaaleissa hän kyllä kuului M.O. Lahtelan tukimiehiin. Olin 12-vuotias, kun Akseli-ukki kuoli. Akseli-ukki ja Hulda-mummi olivat asuneet vuosikymmeniä Kemijärvellä, mutta muuttivat vanhuuden päivikseen Rovaniemelle. Hulda-mummi eli vuoteen 1990 saakka ja hän oli mukana perheemme vaiheissa tiiviisti. Kävin hänen luonaan usein Rovaniemellä.

Vuonna 1975 muutimme Kemijärven Särkikankaalle, kun vanhempani ostivat äitini lapsuudenkodin. Koulukuljetusten myötä peruskoululaiset eivät tarvinneet enää asuntoloita ja äitini työpaikka loppui. Tutut maisemat piti jättää ja siirtyä kaupungin keskustaan uuteen kouluun. Aloitin opintieni kansakoulussa, mutta koulujärjestelmän uudistuksen myötä keskikoulun kolmas luokka vaihtui peruskoulun seitsemänneksi luokaksi. Peruskoulun jälkeen menin Kemijärven lukioon.

Olen viettänyt koko elämäni Kemijärvellä. Kemijärvi on ollut minulle hyvä paikka asua ja elää. Vanhempani asuvat edelleen Kemijärven Särkikankaalla. Perheeseeni kuuluu myös vuonna 1984 syntynyt poikani Janne, joka on koulutukseltaan oikeustieteen maisteri ja työskentelee nykyään kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajana. Janne on myös mukana erilaisissa luottamustehtävissä, hän on toiminut mm. kirkkovaltuuston puheenjohtaja sekä Kemijärvellä että Rovaniemellä. Järjestötoiminnan lisäksi harrastan lukemista, matkailua sekä erilaista hyötyliikuntaa ja luonnossa liikkumista.

Koulutus ja työura

Valmistuin ylioppilaaksi Kemijärven lukiosta keväällä 1980. Tämän jälkeen pääsin Kemijärven kauppaoppilaitokseen, jossa kävin markkinointilinjan ja valmistuin yo-merkonomiksi keväällä 1983. Työkokemusta alkoi kertyä monenlaisista töistä. Lukion jälkeen työskentelin mm. päiväkotiapulaisena ja vastaanottovirkailijana majoitusliikkeessä. Valmistuttuani kauppaoppilaitoksesta työskentelin pankkivirkailijana suorittaen samalla merkonomin täydennyskoulutusta ja ATK-kurssin. Vuonna 1984 tulin Kemijärven kaupungin palvelukseen, mitä kesti noin kolme vuotta. Toimin apulaiskanslistin sekä kanslistin tehtävissä rakennusvalvontatoimistossa. Vuonna 1988 siirryin yksityisen sektorin palvelukseen, ja olin kolme vuotta kirjanpitäjänä yksityisessä tilitoimistoyrityksessä.

Aikani samankaltaisia toimistotöitä tehtyäni päätin siirtyä uudelle uralle elämässä ja vaihdoin työpisteeni tietokonepäätteen ääressä takaisin koulun penkille. Aloitin erikoissairaanhoitajan opinnot Koillis-Lapin ammattioppilaitoksessa ja valmistuin joulukuussa 1994. Lamavuosien seurauksena työpaikat olivat kuitenkin kiven alla ja valmistuttuani edessä olikin työttömyysjakso. Ammattiani vastaavia työpaikkoja ei ollut kotiseudulla haettavissa ja vuoden vietin työttömän arkea.

Vuonna 1996 pääsin kehitysvammaohjaajan tehtäviin Kemijärvelle. Työ oli minulle mieluisaa, koska kehitysvammatyö yleensäkin oli minulle jo entuudestaan tuttua, tuttavapiiriinihän on kuulunut läpi elämän kehitysvammaisia ihmisiä. Vuonna 1998 tuli avoimeksi vakituinen kehitysvammahoitajan virka, johon hain, mutta en tullut valituksi. Edessä oli jälleen uusi tie. Tällä kertaa siirryin valtion palvelukseen, Kansaneläkelaitokseen. Tein yli kymmenen vuoden ajan asiakaspalvelutyötä sekä päätöksiä eri etuuksista. Tehtävänimikkeeni oli asiakassihteeri. Noin kolmen vuoden ajan kuljin työssä Rovaniemen Kelan toimistossa ajaen autoilla välin Kemijärvi-Rovaniemi-Kemijärvi päivittäin. Kaikkiaan työskentelin 18 vuoden Kelan palveluksessa, viimeisimmät vuodet Kemijärvellä Kelan yhteyskeskuksessa palvelupäällikkönä.

Nyt olen palannut takaisin sairaanhoitajan työhön vanhustenhoidon parissa.

Luottamustoimista

Nuorena en ollut mukana poliittisessa toiminnassa juuri muutoin kun käymällä äänestämässä. Kotona kyllä seurattiin paljon yhteiskunnallisia asioita, mutta vanhempani eivät olleet minkään puolueen jäseniä. Nuorena arvostin kyllä presidentti Urho Kekkosta suuresti. Olin kauppaopistossa, kun Kekkonen erosi ja Mauno Koivisto valittiin uudeksi presidentiksi. En yhtynyt joidenkin vasemmistolaisten opiskelutovereideni iloitsemiseen, vaan minusta tuntui pahalta, että hyvä aikakausi maamme historiassa oli päättynyt. Itse olin kannattanut presidentiksi Johannes Virolaista.

Varsinainen mukaantuloni poliittiseen toimintaan tapahtui vuonna 2000. Olin jonkun verran mukana Esko Ahon presidentinvaalityössä ja aloin pohtia laajemmin yhteiskunnallisia asioita. Tähän syynä oli luultavasti huoli kotiseudun muuttotappiosta ja yleensäkin maakuntien aseman heikkenemisestä. Toukokuussa 2000 liityin Suomen Keskusta r.p:n jäseneksi. Pohdittuani asioita tulin siihen tulokseen, että Keskusta on se puolue, joka eniten on tehnyt ja tekee työtä koko Suomen asuttuna pitämisen hyväksi. Valinta oli oikeastaan aika helppo. Vasemmistopuolueisiin en halunnut kuulua, koska en usko sosialismiin, ja Kokoomuksen arvot ovat kylmiä ja pääasiassa hyvätuloisia suosivia. Keskusta taas on korostanut aina heikommassa asemassa olevien ihmisten asiaa puolueen oppi-isän Santeri Alkion opetusten mukaisesti sekä koko maan tasapuolista kohtelua.

Ajattelin aluksi, että olisin mukana puolueessa vain järjestöpuolella, mutta Kuumaniemen paikallisosaston silloinen puheenjohtaja Kaisa Juujärvi pyysi minut valtuustoehdokkaaksi. Olin ehdokkaana lähinnä tarkoituksena kerätä ääniä Keskustan listalle. Lokakuun vaaleissa sain itselleni yllätykseksi 92 ääntä ja tulin valituksi valtuustoon. Tuolloin piti alkaa pohtia, mihin ihmisten antama luottamus velvoittaa. Ensimmäisellä valtuustokaudellani 2001-04 toimin sosiaali- ja terveyslautakunnassa, eritysvastuualueekseni määrättiin kehitysvammatyö.

Ensimmäinen valtuustokausi oli paljolti uuden opettelua. Moni asia tuli opittua ns. kantapään kautta. Huomasin, että kaikkea päätöksentekoon liittyvää ei suinkaan kerrota ja tuoda valmiiksi eteen, vaan niistä on otettava itse selvää. Opin, että kuntalaisten parhaaksi suoritettu valtuutetun työ ei saa olla pelkkää istumista kokouksissa ja henkilöriitojen vatvomista, vaan tavallisten ihmisten arjen asioihin vaikuttamista. Valtuustotyössäni olen pitänyt yrityisen tärkeänä sitä, että kaupungin hallinto toimii avoimesti ja rehellisesti. Olen oppinut pitämään tarvittaessa kovastikin ääntä, kun olen havainnut, että yhteisiä asioita valmistellaan salassa. Viimeistään silloin, kun Kemijärvellä yritettiin estää kaupunginhallituksen kokousten esityslistojen tuominen julkisuuteen ennen kokousta vielä niinkin myöhään kuin vuonna 2003, opin sen, että avoin ja länsimainen hallintotapa ei ole itsestäänselvyys, vaan sen puolta on pidettävä jatkuvasti.

Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa sain 115 ääntä. Äänimäärä oli toiseksi suurin naisten äänimääristä, puoluetoverini Aulikki Imporanta sai yhden äänen enemmän ja tuli naisten ääniharavaksi. Tulin valituksi kaupunginhallitukseen ja Lapin liiton pelastuslautakuntaan. Valtuustokaudella olen ottanut kantaa erityisesti kouluverkkoasiaan, josta kehkeytyi Kemijärvellä ikävä ja jääräpäinen kädenvääntö. Puolustin lukion sijaintia lukiokouluksi jo alun perin suunnitellussa rakennuksessa kaupungin keskustassa. Asia tuotiin niin monta kertaa valtuustoon, että voimasuhteet kääntyivät lopulta yhden äänen enemmistöllä koulun siirron puolelle. Sittemmin lukio on kuitenkin vähin äänin palannut kaupungin keskustaan. Hyviä asioita valtuustokaudella olivat mielestäni mm. matkailuhankkeiden edistyminen, kaupungin hallintosäännön uudistaminen ja Pelkosenniemen-Kemijärven pakkoliitoksen torjuminen. Valtuustoaloitteita tein mm. kaupungin tiedottamisen parantamisesta ja nuorisoneuvoston vaikutusmahdollisuuksien kehittämisestä.

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Keskusta hävisi kunnallisvaalit Kemijärvellä ja myös valtakunnallisesti. Vaaleihin mentiin hyvin vaikeissa tunnelmissa. Kemijärven sellutehdas oli lopetettu ja alueen tulevaisuudennäkymät olivat hyvin synkät. Me kaikki kemijärveläiset olimme varmasti pöyristyneitä tehtaan lopettamisesta ja sitä seuranneista työpaikkojen ja verotulojen valtavasta menetyksestä. Muutama vuosi aikaisemmin myös Salcomin tehdas oli siirretty ulkomaille. Menetyksemme olivat kohtuuttomia. Alueellamme nousi monenlaista liikehdintää sellutehtaan lopettamista vastaan. Olin itsekin mukana eräissä mielenosoituksissa, sillä tavoite oli aivan oikea. Ajan myötä valitettavasti liikehdinnän parista ryhdyttiin sellaisiin toimiin, joilla ei edistetty enää sellutehtaan pelastamista tai uuden työllisyyden hankkimista alueelle, kun alettiin hakea pakkolunastusta entiselle tehdasalueelle. Sillä ei pelastettu yhtään työpaikkaa. Meidät, jotka emme tätä hyödytöntä operaatiota hyväksyneet, pyrittiin leimaamaan tehtaan lopettajiksi ja "rintamakarkureiksi". Asialliselle keskustelulle ei valitettavasti jäänyt juuri sijaa. Kuitenkin päätin asettua ehdokkaaksi ja tulin valituksi kolmannelle kaudelleni 89 äänellä. Oman perheeni edustus valtuustossa tuplaantui, kun poikani Janne tuli myös valituksi kaupunginvaltuustoon, hän oli ensimmäistä kertaa ehdokkaana ja tuli heti valituksi. Hän toimi kaupunginvaltuutettuna elokuuhun 2014 saakka, jolloin muutti Rovaniemelle.

Valtuustokausi 2009-12 oli Kemijärven kunnallishallinnossa monin tavoin vaikea. Väestötappion lisäksi Kemijärveä ovat koetelleet sisäiset ristiriidat. Kaupunginhallituksen valinnasta muodostui pitkä operaatio syvän luottamuspulan vuoksi. Osana sovintoyrityksiä luovuin vapaaehtoisesti kaupunginvaltuuston I varapuheenjohtajan paikalta, tultuani valituksi kaupunginhallitukseen. Toinen paljon esillä ollut asia oli kaupunginjohtajakysymys. Kannatin kaupunginjohtajaksi kemijärveläistä valtiotieteen maisteria Janne Perälää ja käytin puheenvuoron hänen puolestaan kaupunginvaltuustossa. Valituksi tuli kuitenkin äänestyksen jälkeen Olli-Pekka Salminen. Kun Salminen oli valittu, niin pyrin tukemaan häntä hänen työssään. Sen sijaan tahot, jotka olivat hänet valinneet, aloittivat kohta prosessin hänen irtisanomisekseen. Lopulta Salminen irtisanoutui itse.

Viimeisen vuoden ajan suuri osa ylimmän hallinnon voimavaroista on kulunut uuden kaupunginjohtajan irtisanomiseksi aloitetussa hankkeessa. Äänestin itse valtuustossa kaupunginjohtajan erottamista vastaan, sillä oli käynyt ilmi, että monet minullekin esitetyt väitteet kaupunginjohtajan tekemisistä olivat valheellisia. Toivon todella, että tuleville valtuustokausille voimavaroja ei käytetä tällaisiin operaatioihin.

Syksyllä 2012 tulin valituksi neljännelle kaudelleni kaupunginvaltuustoon 59 äänellä. Ensin Virkkusen suurkuntahanke, sitten nykyisen hallituksen sote-/maakuntahanke ovat herättäneet huolta, miten kunnalle ja sen itsemääräämisoikeudelle käy. Toivottavasti Kemijärvi pystyy jatkossakin valvomaan tärkeiden peruspalveluiden toteutumista alueella, vaikka sote-palvelut siirtyisivätkin maakuntatason päätettäväksi.

Liityttyäni Keskustan jäseneksi keväällä 2000 tulin mukaan Keskustan järjestötoimintaan. Järjestötyö on ollut minulle mieluista. Olen korostanut sitä, että kokousten ja paperinpyörittelyn sijasta tulisi keskittyä enemmänkin ihmisten pariin jalkautumiseen ja erilaisten yleisötapahtumien järjestämiseen, jotta ihmiset voivat tavata Keskusta-aktiiveja ja järjestömme tulee tutuksi. Suomen Keskusta on suuri kansanliike, jolla on loisteliaat perinteet kansanvallan ja demokratian puolustajana, ja uskon, että sen kautta voi edelleen vaikuttaa maan asioihin. Minulle on tärkeätä, että Keskustan rooli kansanvaltaisena liikkeenä säilyy eikä puolueesta tehdä pienen piirin keskusjohtoisesti johtamaa järjestöä.

Entinen puheenjohtajamme Johannes Virolainen sanoi aikanaan hävittyään puheenjohtajavaalin: "Kansanvalta on puhunut ja pulinat pois". Se oli hyvin sanottu. Vaaleissa tulee voittoja ja tappiota, valitsijoiden tahtoa on kunnioitettava. Meillä Kemijärvelläkin Keskusta toimii demokratian pelisääntöjen mukaan. Vuoden 2004 syyskokouksessa olin ehdolla kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi ja hävisin äänestyksen vastaehdokkaalleni Juhani Tapiolle. Vuoden 2007 vastaavassa äänestyksessä voitin Tarja Perälän ja tulin valituksi kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi vuoden 2008 alusta. Joskus tulee voittoja ja joskus tappioita, se kuuluu demokratiaan. Uutena puheenjohtajana mieliinpainuva tapahtuma oli Vihreä Vappu -tilaisuuden järjestäminen Kemijärven Kuumaniementorilla vappuna, jonne saimme puhujiksi kansanedustaja Janne Seurujärven ja Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen. Toimin kunnallisjärjestön puheenjohtajana kolmen vuoden ajan, jonka jälkeen en pyrkinyt enää jatkokaudelle. Kaikkiaan olin 15 vuoden ajan Keskustan kunnallisjärjestön johtokunnassa.

Keskustan politiikassa olen pitänyt tärkeänä, että Keskustan työssä näkyy kirkkaasti puolueemme alkiolainen aatepohja. Erityisesti koko Suomen asuttuna pitäminen on minulle tärkeä asia. Monien vaalitappioiden jälkeen Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanja käänsi puolueemme kannatuksen nousuun kevään 2012 presidentinvaaleissa. Keskusta menestyy, jos tämä linja säilyy poliittisessa päätöksenteossamme. Maakuntien ja lähidemokratian kehittäminen keskittämispolitiikan sijaan sekä henkisten, hengellisten ja yhteisöllisten arvojen korostaminen materialismin ylivaltaa vastaan. Nyt olen kantanut huolta siitä, että puolueessa puhaltaa jälleen liikaa oikealta.
 

 

NYKYISIÄ LUOTTAMUSTOIMIA

• kaupunginvaltuutettuna Kemijärvellä 2001-, puoluekanta Suomen Keskusta 
• Kemijärven teknisen lautakunnan jäsen 2013-
• Keskustan Kuumaniemen osaston puheenjohtaja 2015-
  

AIKAISEMPIA LUOTTAMUSTOIMIA

• Lapin liiton pelastuslautakunnan jäsen 2005-13
• tehtäviä Keskusta-järjestöissä:
  
• Keskustan Kemijärven kunnallisjärjestön sihteeri 2001-02, johtokunnan jäsen 2003, varapuhenjohtaja 2005-07, puheenjohtaja 2008-10, johtokunnan jäsen 2011-16
  
• Keskustan Lapin piirin johtokunnan jäsen 2010
• kunnallisia luottamustehtäviä:
• kaupunginvaltuuston I varapuheenjohtaja 2009-11
• kaupunginhallituksen jäsen 2005-09 ja 2011-13; kaupunginhallituksen edustaja sivistyslautakunnassa 2005-07, sosiaali- ja terveyslautakunnassa 2007-09, teknisessä lautakunnassa 2011-13
• sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen 2001-04, erityisvastuualueena kehitysvammatyö
• Kemijärven kehitysvammahuollon palvelutyöryhmän puheenjohtaja 2005-09
• Keskustan valtuustoryhmän sihteeri 2003-04
• Pro Rovajärvi ry:n hallituksen jäsen 2008-09 ja 2016-
  
• Kemijärven Kehitysvammaisten tukiyhdistyksen sihteeri 2001-02
• Lepistön koulun KOTI JA KOULU ry:n puheenjohtaja 1999-2000
• taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja 1988-91 ja 2015-16